MTK-Nivala

Maataloustuottajain Nivalan yhdistyksen perustava kokous pidettiin 16.6.1945. Kokouksen koolle kutsujana oli Maataloustuottajain Pohjois-Pohjanmaan liitto ja se liittyi osana siihen toimenpiteiden sarjaan, jolla liitto pyrki elvyttämään järjestötoimintaa alueellamme. Toisen maailmansodan päätyttyä ja olojen normalisoitua oli maataloustuotanto alkanut nopeasti voimistua. Tämä oli herättänyt myös mielenkiinnon tuottajain järjestötoimintaan. Ensimmäisessä kokouksessa oli vähän osanottajia, sillä tieto siitä ei ollut levinnyt. Yhdistys kuitenkin perustettiin ja puheenjohtajaksi valittiin maanviljelijä Veikko Kallio, varapuheenjohtajaksi Eino Salanne ja sihteeriksi Toivo Salanne. Johtokunnan jäseniksi valittiin lisäksi Kalle Kivioja, Yrjö Koskela, Viljo Harju sekä Arvi Ruuttunen. Ensimmäisessä kokouksessa valittiin myös piirimiehet eli jäsenten kerääjät, näin jäsenorganisaatio saatiin heti valmiiksi.

Tuottajajärjestön työ koettiin tarpeelliseksi ja jäsenten keruu sujui suhteellisen helposti. Jäsenhankinta näyttää kuitenkin kestäneen useita vuosia ennen kuin kaikki pitäjän tilat oli läpikäyty jäsenhankinnassa. Ensimmäisen täyden toimintavuoden lopussa vuonna 1946 oli jäseniä 927, josta viljelmän haltijoita 653. Korkeimmillaan jäsenmäärä oli 70-luvun alussa. Jäseniä oli noin 3200, josta viljelijäjäseniä 1016. Tällä hetkellä jäseniä on noin 1250, josta viljelijäjäseniä noin 450.

Vuoden 1948 pöytäkirjassa todettiin, että järjestöasiain kunnollisen hoitamisen vuoksi joudutaan tekemään huomattavan paljon palkatonta työtä. Tästä huolimatta yhdistykselle on löytynyt sitoutuneita ja asiansa osaavia puheenjohtajia. He ovat hoitaneet vastuullisen tehtävän huolella ja luotsanneet yhdistystä kohti uusia haasteita. Veikko Kallio oli yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtaja. Hänen jälkeen puheenjohtajina ovat toimineet Robert Takalo, Veikko Kullas, Jaakko Vuolteenaho, Onni Mäenpää, Eero Isomaa ja Pekka Ruostetsaari. Tällä hetkellä puheenjohtajana ja ensimmäisenä naispuheenjohtajana on Seija Korjonen.

Talouden ja varsinaisen toiminnan jatkuva kasvu on pitänyt myös sihteerit työllistettyinä. Sihteerien usein näkymätönkin työ luo vankan pohjan järjestötoiminnalle. Sihteereinä ovat toimineet Toivo Salanne, Eino Salanne, Osmo Ylikotila, Jaakko Vuolteenaho, Martti Järvelä, Jukka Niemi, Pekka Sorola, Arvo Järviluoma, Pentti Raudaskoski, Seija Korjonen, Marita Kumpula ja Mervi Vähäsöyrinki. Nyt sihteerin tehtävässä on aloittanut Jarmo Raudaskoski. 

Laaja jäsenkenttä ja järkevä taloudenhoito ovat pitäneet yhdistyksen talouden vakaalla pohjalla. Jo perustavassa kokouksissa päätettiin, että jäsenmaksuja ei kerätä, jos manttaalikunnalta, osuuskaupalta ja –meijeriltä saadaan riittävästi tuloja. Joskus jäsenmaksu jätettiinkin keräämättä yleisen ilmapiirin kohottamiseksi. Vastaavasti vuonna 1972 jäsenmaksu kerättiin kaksi kertaa rahastoksi työtaistelu toimenpiteiden varalle. Talouden turvaamiseksi aikaisemmat johtokunnat ovat tehneet viisaita päätöksiä ja mm. hankkineet yhdistykselle liikehuoneistoja. Näiden huoneistojen vuokratuotot ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että jäsenmaksut on voitu pitää hyvin kohtuullisena. Manttaalikunnankin perinteet elävät yhä, sillä sen lahjoittamista varoista muistetaan stipendillä maatalousoppilaitoksista valmistuneita nivalalaisia opiskelijoita.

Yhdistyksen työrukkasina ja asiantuntijaeliminä ovat toimineet erilaiset toimikunnat

Naistoimikunta toimi vuosina 1971-1989. Toimikunnan ensimmäisenä puheenjohtajana toimi emäntä Helmi Ylikotila. Vuosien varrella puheenjohtajina ovat olleet myös Ulla Häkkilä, Sanelma Niskanen, Pirkko Junttila, Sirkka Järvi ja Helena Karhu. Naistoimikunnan yhtenä tehtävänä oli emäntien mukaan saaminen tuottajajärjestön toimintaan sekä naisedustajien valinta luottamustehtäviin. Tavoitteena oli myös emäntien sosiaaliturvan parantaminen, virkistäytyminen sekä koulutuksen järjestäminen. Naistoimikunta mm. järjesti vuosittain emäntäpäivät, hoiti kahvitukset MTK:n kokouksissa ja muissa tilaisuuksissa sekä kokeili emäntien lomitustoimintaa. Jäseniä osallistui runsaasti MTK:n kursseille sekä emäntien virkistyspäiville. Yhdistyksen vuosikertomuksessa mainitaankin vuonna 1975, että kulunut vuosi oli yhdistyksen koulutustoiminnassa todellinen naisten vuosi. Vuonna 1988 yhdistyksen johtokuntaan valittiin kolme naista, joten naistoimikunta katsoi että se voidaan lopettaa.

Teuraskauppatoimikunta tehtävänä oli tehdä tunnetuksi tuottajain teuraskaupallisen järjestäytymisen tavoitteita ja osuusteurastamojärjestöjen toimintaperiaatteita. Toimikunnan päätarkoituksena oli valvoa, että teurastamon toiminta on tuottajain edunmukaista. Toimikunta seurasi hankintatoimintaa sekä paikanpäällä tarkkaili punnituksen ja ruhojen luokitusta.

Kananmunatoimikunnan tehtävänä oli seurata ja vaikuttaa kananmunan markkina- ja hintatilanteeseen. Lakkotoimikunnan perustamisen kimmokkeena oli maataloustulon jälkeenjääneisyys vuonna 1971. Näin varauduttiin mahdollisten järjestöllisten toimenpiteiden varalta. Lisäksi ovat toimineet mm. teollistamistoimikunta ja maankorvaustoimikunta.

Nuorten toiminta

Nuorten tuottajain kerho perustettiin vuonna 1967. Ensimmäinen pj. oli Pekka Vuolteenaho. Nuorten toiminnassa on paneuduttu alusta lähtien nuoria viljelijöitä kiinnostaviin asioihin. Nuoret ovat mm. julkaisseet Jatkaja- lehteä, järjestäneet retkiä aina ulkomaita myöten sekä järjestäneet erilaisia tilaisuuksia ja paneelikeskusteluja. Esimerkkinä voidaan mainita nuorten järjestämä paneeli 70-luvulla, jonka aiheena oli ”viljelijä, miksi kustannuksesi nousevat”. Aihe on edelleen hyvin ajankohtainen. Vuonna 1987 Nivala voitti ansiokkaasti valtakunnallisen Nuorten tuottajain Tietovisan.

Nuorten toiminta on saanut kiitosta ja tukea yhdistykseltä. Yhdistyksen pöytäkirjassa mainitaankin vuonna 1974, että ”nuorten johtokunnan tekemät aloitteet ovat vastanneet meidän käsityksiämme.” Vuonna 1976 järjestettiin ensimmäinen pikkujoulu Ravintola Puustellissa. Pikkujoulujen järjestämisestä on tullut perinne ja se jatkuu edelleen.

Varsinainen toiminta

Toiminnan alkuaikoina yhtenä toimintamuotona olivat kyläkokoukset eli tupaillat. Kokouksissa korostettiin maatalousväestön järjestäytymisen välttämättömyyttä maataloustuottajajärjestön riveihin sekä sen ohella kaupallista järjestäytymistä. Vuonna 1950 oli kyläkokouksia 12 kpl, joihin osallistui yhteensä 1230 henkilöä. Pahana katovuonna 1959 tuottajailtoja järjestettiin yhteensä 29, joissa oli osanottajia yhteensä 1735.

Elintarvike- ja jatkojalostuksen edistäminen paikkakunnalla on ollut yksi yhdistyksen tehtävä koko sen olemassa olon ajan. Vuosien varrella on tehty aloitteita mm. perunajauho-, viherjauho- ja sokeritehtaan perustamiseksi, säilyketeollisuuden käynnistämiseksi, teurastamon ja rehusekoittamon saamiseksi Nivalaan sekä ajettu vuosikymmenienajan meijeri- ja teurastoiminnan keskittämistä. Myös elinkeinon vahvistamiseksi ja monipuolistamiseksi on tehty töitä koko ajan. Aloitteita on annettu mm. tuottajahintojen nostamiseksi, Nivalan metsänhoitoyhdistyksen toiminnan uudelleen aloittamisesta, Keski-Pohjanmaan metsäkoulun sijoittamisesta Makolaan, säähavaintoaseman perustamisesta, turkistarhauksen edistämisestä, keinosiemennystoiminnan saamisesta Nivalaan, eläinlääkärin päivystyskokeilusta jne. jne.

Timotein siemenviljelyllä oli sodanjälkeisessä Nivalassa tärkeä merkitys. Heinänsiemenen hinta- ja laatukysymykset antoivatkin yhdistykselle runsaasti aihetta toimenpiteisiin. Aloitteissa esitettiin mm. takuuhintajärjestelmää sekä säännöstelyn vapauttamista tai hinnan määräämistä kymmenkertaiseksi rukiiseen verrattuna.

Toiminnan alkuvuosina merkittävä asia oli myös tulvavahingot ja niiden estäminen sekä vahingonkorvaukset. Vuonna 1949 perustettiin toimikunta hoitamaan Kalajoen perkausasiaa, sillä usein toistuvat tulvat olivat taloudellisestikin merkittäviä. Yhdistyksellä oli hyvin keskeinen rooli Kalajoen keskiosan vesistöjärjestelyiden eteenpäin viemisessä. Jokijärjestelyasiat ja niiden korvaukset sekä loppuselvittelyt pitivät yhdistyksen hankkeessa mukana aina 80-luvulle asti.

Viisikymmentäluvulla oli yhteiskunnassa tiukat ajat. Maassamme alkoi yleislakko, jonka yhtenä vaatimuksena oli maataloustuotteiden roimat hinnanalennukset. Tätä ei MTK hyväksynyt, vaan puolustaakseen viljelijäväestön toimeentuloa, aloitettiin maa- ja metsätaloustuotteiden luovutussulku 1.3.56 klo 6.00. MTK:n vaatimusten tultua hyväksytyksi luovutussulku päättyi 3.3.56 klo 24.00. Luovutussulun sanotaan pitäneen Nivalassa hyvin ja luottamuksen olleen MTK:n tinkimättömän tiivis. 50-luvulla tehtiin myös aloite, jossa esitettiin että Maaseudun tulevaisuudessa on aina julkaistava niiden kansanedustajien nimet, jotka eduskunnassa äänestävät maatalouden etuja vastaan ja kantavat ”maatalouden edustajan” nimeä.

Vuonna 1968 toteutettiin suuri verouudistus, joka työllisti myös tuottajaväkeä. Yhdistys mm. valitsi 40 henkilöä koulutettavaksi veroneuvojiksi. Tänäkin päivänä verotus on yksi seuratuista asioista ja vuosittain järjestetään veropäivä ennen veroilmoituksen jättöä. 60- ja 70- luvun vaihteessa alettiin yhdistyksen toimesta kiinnittämään enemmän huomiota myös viljelijän sosiaaliturvaan mm. lomitustoimintaan.

Ylituotanto oli puheenaiheena 70-luvulla. Se aiheutti markkinointirasitteita ja tuottajahintojen laskupaineita. Tuotantoa pyrittiin rajoittamaan mm. peltojen paketoinnilla. Nivalassakin oli peltoja paketissa 1660 ha eli lähes kymmenen prosenttia peltopinta-alasta. Ylituotanto rasitti kaikkia tuotantosuuntia 80-luvullakin. Yhdistys kuitenkin painotti vapaaehtoisia toimenpiteitä tuotannon rajoittamiseksi. Mikäli ne eivät riittäisi, vasta sitten voitaisiin hyväksyä tilakohtaiset sopimustuotanto ja kiintiöjärjestelmät.

Ympäristöasiat nousivat pinnalle 80-luvulla. Vuoden 1981 toimintasuunnitelman mukaan yhdistys kiinnittää erityistä huomiota ympäristön hoidollisiin asioihin alueellaan mm. vaarallisten kestorikkakasvien leviäminen kunnan alueella pyritään estämään. Yhteiskunnassa valitseva ympäristöasioiden merkityksen korostus ovat vaatineet ja vaativat edelleen yhdistykseltä toimenpiteitä. Ympäristöstä huolehtiminen on yksi viljelijän tehtävä, mutta tarkoituksena on pitää maalaisjärki mukana ympäristöasioissakin sekä estää tarpeettomasti maanviljelyä häiritsevät määräykset. Parhaillaan on menossa mm. kaupungin ympäristösuojelumääräysten valmistelu. Yhdistyksessä toimii myös kaksi ympäristöasiamiestä.

90-luvun alkupuoli oli raskasta aikaa viljelijöille. EU-neuvottelut olivat käynnissä ja elettiin suuressa epätietoisuudessa. Tuottajayhdistys perehtyi asiaan huolella ja otti lopulta kielteisen kannan EU:n jäsenyyteen. Alkoi ns. EI EU:lle kampanja. Osallistuttiin mm. tuottajajärjestön yhteisiin mielenosoituksiin ja vainovalkeiden polttamiseen. Käyty taistelu hävittiin, enemmistö sanoi kyllä kansanäänestyksessä. Alkoi valmistautuminen jäsenyyteen ja sen tuomiin valtaviin muutoksiin. Järjestettiin tiedotusta, koulutusta sekä koulutettiin EU-avustajia auttamaan viljelijöitä paperitöissä. EU-avustajat toimivat edelleen ja ovat olleet suurena apuna jokakeväisessä tukihakuprosessissa.

EU:n myötä maatalouspolitiikan ja tukiratkaisujen valvominen sekä niihin vaikuttaminen on yksi MTK:n tärkeimmistä tehtävistä. Yhdistystasolla vaikuttamisen keinot koetaan monesti vähäiseksi, mutta voimme antaa täyden tuen Pohjois-Pohjanmaan tuottajaliiton ja MTK:n keskusliiton toimihenkilöille. He tekevät tämänkin asian tiimoilta merkittävää työtä aina Brysseliä myöten, jotta talonpojan ääni kuuluisi. Moniin muihin maihin verrattuna Suomessa on vahva tuottajajärjestö, jota kuunnellaan neuvottelupöydässä.

Viime vuosina on kiinnitetty viljelijöiden jaksamiseen entistä enemmän huomiota. Jatkuva muutos ja epävarmuus tulevasta aiheuttavat paineita myös henkiselle puolelle. Yhdistys on omalta osaltaan pyrkinyt parantamaan työssä jaksamista mm. työterveyshuollon tyky-ryhmillä ja Maaseudun tukihenkilötoiminnalla. MTK-Nivalan uusin jäsenetukin kannustaa henkisen vireyden ylläpitoon. Yhdistys tukee osallistumista kansalaisopiston kurssille liikunnan tai muun harrastuksen pariin.

MTK-Nivalan jatkuvana tavoitteena on ollut oikeudenmukaisen ja tasavertaisen kohtelun saaminen viljelijöille sekä taloudellisen aseman turvaaminen. Selvää on, että tähän työhön tarvitaan myös vahvoja yhteistyökumppaneita. Yhteistyötä on tehty osuusmeijereiden, -teurastamoiden ja kauppojen kanssa. Paikallispankit ja Nivalan kaupunki ovat myös omalla työsarallaan erinomaisesti tukeneet viljelijäväestön pärjäämistä.

Kuudenkymmenen vuoden aikana maatalous, niin kuin koko yhteiskuntakin, on muuttunut valtavasti. Myös yhdistyksen toimintatavat ja vaikutuskeinot ovat muuttuneet. Silti voimme edelleen yhtyä vuoden 1952 vuosikokouksen huolestuneeseen toteamukseen, että maataloutta on viime aikaisissa talouspoliittisissa ratkaisuissa kohdeltu ja pyritään edelleenkin kohtelemaan epäoikeudenmukaisesti sekä vuoden 1949 pöytäkirjan mainintaan, että maatalousväestönä meidän on päästävä siihen, että vähitellen saamme maataloustyölle toistenkin väestöpiirien kunnioituksen. Nämäkin lainaukset osoittavat, että työ ei ole loppunut eikä edes vähentynyt. Toiminnan lähtökohtana on edelleen viljelijöiden toimeentulon, oikeuksien ja yhteiskunnallisen aseman turvaaminen. Siihen emme yksin pysty, mutta yhdessä olemme vahvoja.